Tämä on seuran-, tai oikeastaan puolisonhakuilmoitus. Olisi oikeastaan aika hauskaa löytää kuvalaudalta puolisoksi oma rakas puoliso, koska olemmehan molemmat myös jo täällä. Mutta jos siis tiedostat, ymmärrät ja hyväksyt sen, että kaikki menee kirjaimellisesti päin Helvettiä, olet koronarokottamaton ja lapseton, eikä meillä puhdasverisillä ole mitään hätää, vaan päin vastoin voimme olla hyvillä mielin toisin kuin Saatanan jutkut tai jutkunlutkut ja jutkunlutkunlutkuttajat saati jutkunlutkunlutkuttajalutkut, ja jos satut vieläpä asumaan Kuopiossa, niin kävisipä mäihä, mutta mitäpä sitä ei rakkauden eteen tekisi, joten kauempaakin käy ja voi käydä, ellei ole muuten sellainen kauhea tulija ja menijä, vaan ennemminkin sellainen rauhaa rakastava tapaus, joka mieluummin köllöttelee kaikessa rauhassa ja möllöttelee viltin alla välillä huvittuneena kauhistellen, ja vällyjen välissä naureskellen pellemaailman luisumista pyllymäkeä pitkin päin... Jos siis tunnistat itsesi tästä, niin ota rohkeasti yhteyttä, ja katsotaan miten tulemme juttuun, koska juttuun tulemisesta kaikki lähtee: uskosuomi@proton.me
En oo ite ainakaan vielä bongannut televisiosta tai netistä ainakaan rehellisesti "urheilu" termin alla kyseisen kaltaiseen toimintaan. Ei sillä että olisin varsinaisesti edes etsinyt tai halunnutkaan löytää tuollaista "urheilua". Toivottavasti ei ole ainakaan yleistymään päin.
kun elämässä ei ole mitään kivoja asioita, asioita jotka olisi itse valinnut, esimerkiksi harrastukset ja muut puuhat, niin pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa räjähdyksen.
Olen yrittänyt analysoida itseäni vuosia ja tullut siihen lopputulokseen, että minulle ei oikeastaan koskaan kehittynyt minkäänlaista omaa identiteettiä. Putosin porukoista joskus viidennen ja kuudennen luokan tietämillä. Ne väliharppaus vuodet, jolloin astutaan lapsuudesta jonnekin aikuisuuden esikartanoon jäivät väliin. Tuntuu että monelta kantilta katsottuna, että olen edelleen jumissa siellä jossain ala-asteen henkisessä maailmassa. Olen yrittänyt naamioitua kaikissa sosiaalissa tilanteissa tyypiksi, jonka olen arvellut sinne soveltuvan. Huonosti nämä kokeilut ovat päättyneet. Ne muutamat menestyksekkäät sosiaaliset kuviot ovat olleet niitä paikkoja, joissa olen päässyt puoli vahingossa johonkin porukkaan mukaan ja minut on hyväksyttä sinne sellaisena kuin olen. Ei ole pitänyt pukea mitään naamiota ja olen pärjännyt hyvin.
Tässä on jotain tuttua. Tosin tuo masentunut minä on jäänyt viime aikoina taka-alalle, mutta edelleen erityisesti epäonnistumisen hetkinä nousee pintaan.
Keskiverto Puunkaataja
•
1 kk
Nii, jollain lailla minäkin olen tunteissani siellä ala-asteella vielä. Havahduin asiaan kun näin suviseurojen ruokalistan. Suvisten sapuskala on ainoa paikka, jossa voisin syödä juoda mitä vaan listalta.
Utuinen Sulolintu
•
1 kk
Itsekin tajusin parikymppisenä burgerina ettei minulla ollut minkäänlaista identiteettiä. Vaikka identiteetittömyys tuntuisi nyt sinusta umpikujalta ja kiroukselta, niin päinvastoin se on siunaus ja väylä ihan minne tahansa haluat. Sillä täysin tyhjä identiteetti/elämä tarkoittaa sitä että sinulla on aikaa ja tilaa rakentaa itsellesi ihan millainen identiteetti jonkalaisen haluat. Yleensä ihmisen identiteetti rakentuu automaattisesti lapsena, eikä siihen osaa siinä iässä tietoisesti vaikuttaa. Valmiin identiteetin tilalle taas on aikuisena äärimmäisen vaikea rakentaa mitään täysin uutta ellei jokin trauma pakota siihen eskapismin keinona. Mutta olet siinä onnekkaassa asemassa, että voit rakentaa ihan mitä haluat, ajan kanssa. Nyt vain suunnittelemaan.
Käytämme evästeitä mukauttamaan käyttökokemustasi. Jatkamalla vierailua tällä verkkosivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää